'Cause you're a sky full of stars

Tässäpä olisi vähän lastenhuoneinspiraatiota syksyyn. Itseäni ovat aina viehättäneet, niin asuntomessuilla, sisustuslehdissä kuin blogeissakin erilaiset avaruusaiheiset lastenhuoneiden sisustukset: tähdet, planeetat, raketit, robotit, kaukoputket – tekstiilien printeissä, julisteissa tai leluina.

Hennesin lastenhuonetekstiilit palauttivat taas avaruusihastukseni voimiinsa ja kulutinkin eilen lähemmäksi tunnin selailleen erilaisia teemaan sopivien lastenhuoneiden kuvia Pinterestistä sekä oheistuotteita Etsystä. Ensimmäisen ja viimeisen kollaasin tuotteet ovat H&M:ltä, mistä koko surffailu alkoi ja keskimmäiseen keräsin kivoja juttuja Etsystä.

Jos ja kun joskus päivitämme asuntomme, lastenhuoneesta saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä tulla The avaruusasema.

 

Perjantain pikavinkki kenkäfriikeille pihistelijöille

Okei jos minulla on yksi lastenvaateheikkous niin ne ovat kengät. Kaupunkikäytössä, varsinkin syksy- ja kevätkeleillä vettä hylkivät, siistimmät kengät on todettu huushollissamme hyväksi. Myös hyvät kumpparit ovat aina mielestäni hyvä sijoitus, vuorella tai ei – lapselle tai aikuiselle. Hankin paljon kenkiä Ellokselta, sillä sieltä löytyy usein merkkikenkiä alennuksesta. Täysihintaisina en niitä raaskisi tai voisi ostaa. Jos siis syksykengät ovat hankintalistalla, käykää ihmeessä kurkistamassa nekin alennukset.

Nyt vain tällainen lyhyt pikavinkkaus, sillä meillä on kotona kaaos isolla alkukirjaimella. Tiskit, lajittelemattomat pyykit, tarhainen keittiö, kuolleet leikkokukat, likaiset kissanhiekkalaatikot ja kymmenkunta muuta askaretta odottavat hoitajaansa. Nyt on vain pakko kääriä kuvitteelliset hihansa ja ryhtyä siivoushommiin ennen kuin jokin noista sotkuista herää eloon ja hyökkää kimppuuni…

P.S. Jos huomaatte akuutin kerho-/sisä-/päiväkotitossutarpeen, Kideblogeilla pyörii tuolla bannerissa 20% alennus Tohvelisankarin tossuihin, jotka ovat ainakin Kuutilla palvelleet hyvin päiväkotikäytössä.

 

Loppukesän suosikkivaatteet

Kesämekoissa hipsuttelu, niin ihanaa kuin se onkin, alkaa hiljalleen kyllästyttää allekirjoittanutta vähän. Huomioni kiinnittyy nettiä ja lehtiä selaillessa jo hiukan skarpimpiin asuihin, puhtaanvalkoisiin paitoihin, housuihin, lämpimämpiin, mutta rentoihin yläosiin, tennareihin läpsykkäiden sijaan ja hauskoihin asustelaukkuihin jättimäisten rantakassien korvaajiksi. Mutta eivät asiat sentään niin huonosti ole, etteikö mukaan mahtuisi aina yhtä mekkoa.

Loppukesän suosikit olisivat tässä, olkaa hyvät!

_{Huivi ja toppi: Lindex / Leggingsit ja tennarit: H&M}

_{Shortsit, t-paita ja pusero: Lindexin uutta Holly & Whyte-mallistoa / Laukku ja sormukset: H&M}

_{Mekko ja laukku: Lindex (Holly & Whyte) / Pusero ja t-paita: H&M}

_{Housut: Lindex / Timantticollege ja -neule sekä korvakorut: H&M}

Löytyykö näistä jotain mieluisaa tai erityistä suosikkia? 

 

Lasten uusia lemppareita

Tänään on selvästi suosikkikollaasien luvattu päivä, sillä postausluonnoksissa odottaa vielä naisten vaatteisiin keskittyvä loppukesän uutuussuosikkien postaus. Mutta ensiksi siis lasten osastolle; Keräsin tähän postaukseen eniten käyttämistäni verkkokaupoista eli Lindexiltä ja H&M:ltä muutamia kivalta näyttäviä, uudehkoja vaatteita.

Sinällään yllätyksettömästi suosikkini löytyivät vauvojen osastolta, leggingseistä ja kengistä. Isompien lasten vaatteista kivoimpia olivat kirjain- ja dinosauruskuosiset vaatteet, joita kumpiakin voisin kelpuuttaa myös omaan vaatekaappiini.

Nappaavatko aakkoset, dinosaurukset tai pandat vai onko ne jo niin nähty Rodineissa tai Nununu:issa?

 

Kerro, kerro kesäsarja

Muutama sananen kesäsarjoista; Kesällä kuuluisi varmaan katsoa Frendien tai Sinkkuelämää-sarjan uusintoja, joitain musiikkihupailuja ja kymmenen vuotta vanhoja romanttisia komedioita. Ne eivät kuitenkaan kiinnosta sen enempää kesällä kuin talvellakaan. Joten tässä pari kesän aikana katsomaani sarjaa pikaesittelyssä.

Uusinta tuttavuuttani, Hämärästä aamunkoittoon-elokuvan pohjalta tuotettua From Dusk Till Dawn-sarjaa esitetään (muualla kuin Yhdysvalloissa) Netflixissä ja sitä kautta päädyin katsomaan sarjan ensimmäisen kauden. Sarjassa Geckon veljekset, jotka ovat pitkän uran tehneitä ryöstäjiä, pakenevat Teksasin rangereita. Mukaan sotkeutuu vahingossa entistä elämäänsä pakeneva pappismies lapsineen. Sopasta muhii takaa-ajo, joka vie koko sirkuksen Meksikoon ja sitä kautta alkuperäisestä leffastakin tuttuihin maisemiin.

Vielä en ole oikein saanut selville, onko kyseessä lintu vai kala eivätkä näyttelijäsuorituksetkaan ole olleet erityisen huikeita. Ihan viihdyttävää kauhu-mystiikka-toimintasettiä sarja kuitenkin tarjoaa, joskin pientä komiikkaa tai camp-henkeä sarjaan kaivattaisiin. Meno on paikka paikoin turhankin dramaattista – ja se on paljon sanottu minulta.

Höyhenenkepeää kesälinjaani aloittelin Hemlock Grovella, samannimiseen romaaniin perustuva yhdysvaltalaisella kauhutrillerillä. Sarjan tapahtumien keskiössä, kuvitteellisessa kylässä Pennsylvaniassa asustaa romani-ihmissusia, geneettisiä kummajaisia ja sarjamurhaajia. Molemmissa julkaistuissa kausissa selvitetään murhamysteeriä, jonka rinnalla rakennetaan hahmojen kohtaloita ja kerrotaan heidän tarinaansa.

Skarsgårdin veljessarjaan kuuluva Bill Skarsgård sekä aina yhtä huumaava Famke Janssen imaisevat mukaansa. Eikä pieni bromancen poikanenkaan tee koskaan pahaa! Toistaiseksi sarja on esittänyt hyvälaatuista tasapainoilua teinisarjan ja vakavammin otettavan draaman välillä; Liiallinen Twilight-meininki on saatu pidettyä loitolla uskottavasti rakennetuilla hahmoilla ja pannuun unohtuneen kahvin-mustalla huumorilla. Jälkimmäistä sarjaa suosittelisin näin ollen myös pienemmällä varauksella muillekin.

Oletteko katsoneet kumpaakaan sarjaa ja pidittekö niistä?
Millaisia sarjoja tapaatte kuluttaa kesäisin vai onko televisio täysin pannassa?

 

Gothic Lolitan paluu

Gothic Lolita on palannut – tosin toistaiseksi vain sisustusrintamalle.

Koska kotonamme siirtyy kepeitä ja karkkivärisiä sisustustekstiilejä ja -esineistöä Malibu Beachille, haaveilen kotinurkkiin vähän synkempää tyyliä loppuvuodelle. Joku trendinenä on ollut kanssani samoilla hajuilla, sillä lähes kaikki ketjut pukkaavan myyntiin kalloja, pitsiä, tylliä ja metalliyksityiskohtia. Tässäpä olisi muutamia suosikkejani useimmin käyttämiltäni tavarantoimittajilta.

Miltäs näyttää – iskevätkö kalman röyhelöhihainen kosketus, kimaltavat kallot ja synkistely söpöilytwistillä?

iAccessorise eli luurin uudet vaatteet

Uusi omppuperheemme jäsen, latauspisteessään kellotteleva allekirjoittaneen iPhone 5s, kaipailee kaverikseen suojakuorta. Kiittelen ahkerasti palvellutta ja nykyään edesmennyttä Pantonekuortani siitä, että iPhone neloseni on edelleen pääpiirteissään hengissä, pudottuaan muun muassa kuusi kerrosväliä porraskuilua alaspäin, pyörän kyydistä, useaan otteeseen pöydältä sekä muutaman kerran taskuista…

Noh, lyhyesti sanottuna suojakuori on käytössäni pakollinen lisävaruste ja keräsinkin muutaman suosikin Etsyn loppumattomalta tuntuvasta valikoimasta harkittavaksi. Näistä pitäisi lähteä karsimaan ja voi että tekee tiukkaa. Mainio esimerkki ensimmäisen maailman ongelmista, eikös?

Auttakaa silti naista mäessä ja kertokaa, löytyykö näistä selvää yleisön suosikkia?

Ihmissyöjämuurahaisia, merituulta ja pyhiinvaelluspizzaa

Ajelimme sunnuntaina moottoriveneellä appivanhempien, kummitäti H:n, miehen ja Kuutin kanssa Loviisanlahden suulla sijaitsevaan Svartholman merilinnoitukseen. Svartholma on Suomenlinnan sisarlinnoitus, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748 eversti Ehrensvärdin suunnitelmien pohjalta ja saatiin pakettiin pääosin 1750-luvun aikana.

Puolimuinaiset kivikasat eivät ole koskaan kiinnostaneet minua liiemmin, tosin osaan esittää asianmukaisen innostunutta, jos tilanne niin vaatii. Reissu myytiinkin minulle kysymällä, lähtisinkö Svartholmaan pizzalle. En tajunnut edes, että olemme menossa paikkaan veneellä, vastasinpa vain nälkäisenä empimättä että mennään vaan.

Veneilyssä ei ole sinällään mitään ongelmaa, kunhan muistaa suojata arvotavaransa mahdolliselta veneeseen läiskähtelevältä merivedeltä. Edellinen, sattuneesta syystä usean vuoden takainen, venereissuni vain päättyi melkein sairaalaan tai siltä se ainakin tuntui. Aina yhtä kiireinen mieheni hoputti minut nimittäin aivan kauhean pissahätäni kanssa veneeseen, jossa jyskytimme yli-ison moottorin ja pienen veneen yhdistelmällä loputtomalta tuntuvan ajan. Olin varma, että kohta rakkoni ratkeaa. Useampi tunti reissun jälkeen alavatsaani sattui, sisäelimeni muljahtelivat kummasti etsien omaa paikkaansa ja lantionpohjan lihaksiani jomotti muutaman päivän.

Tällä kertaa selvisin pelkällä hanuriin ilmestyneellä mojovalla mustelmalla, sillä vene on sittemmin päivitetty uudempaan, tosin moottori on kuulemma päivitetty asianmukaisesti ylitehoiseksi, heh. (Vahingosta viisastuneena vierailin huussissa pariinkin otteeseen ennen lähtöä.) Sen lisäksi toisen jalkani söivät melkein ihmissyöjämuurahaiset, jotka olivat vallanneet yhden saaren rantapoluista. Humaanista ja empaattisesta luonteestaan tunnettu kummitäti H ulovi naurusta, kun loikin ballerinoissani muutamia metrejä pitkän muurahaismaton läpi.

Reissu oli kaikkineen oikein mukava. Sää suosi auringolla ja harsopilvellä, mitä nyt ruokailun aikana ropisi hetken. Söin saaren kesäravintolassa, Cafe Svartholmissa merenelävillä kuorrutetun norpan Kalastajan valinta-pizzan ja kulutin, mitäs muutakaan kuin pakollista kolajuomaani. Nenämme eteen ojennettuun asiakaskyselyyn vastasin saarelle tuloni syyksi kohdan “jokin muu” ja kirjoitin lisätietokohtaan “ruoka”. Olikin hyvä, että reissu täytti tältä osin odotukset.

Syömisen lisäksi ehdimme touhuta hetken lasten leikkipaikalla, kuvata saaren maisemia sekä käydä kurkistamassa näyttelyn, jossa kerrottiin linnoituksen vaiheista. Linnoituksen reikiintynyt ulkoasu sai selityksensä näyttelyvierailun aikana: Krimin sodan aikana englantilainen laivasto-osasto räjäytti saaren varustukset käyttökelvottomiksi ja linnoitus jäi rappeutumaan. (Kuusikymmentäluvulta alkaen linnoitusta on restauroitu museoviraston johdolla.)

Saarelta olisi löytynyt myös opastettuja kierroksia sekä lapsille suunnattu seikkailukierros, jolle seurueemme pienin oli auttamatta turhan nuori. Leikkipaikan kaivurissa, maisemien katselussa, linnoituksen tunneleissa, muiden matkaajien pizzojen maistelussa sekä merimatkassa itsessään riitti kuitenkin jännitystä yllin kyllin – varsinkin lapselle. Itse en puolittaisena kesälomalaisena edes kaivannut jännitystä, saaristotuulen ja pizzauunin tuoksujen haistelu riittä oikein mainiosti!

SEURAA BLOGIA: BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

 

Kesäsisustusta ja alesuosikit

Kiertelin Elloksen kodinsisustuspuolen alennusosiota toiveissani löytää jotain kivaa vietäväksi uusimmalle työmaalleni ja tarttuihan sieltä jotain koriin asti. Siitä lisää myöhemmin, kunhan paketti ensin suvaitsee saapua.

Poimin ihan teitä ajatellen alesta muutamia suosikkejani, kaikki alle neljälläkymmenellä eurolla ja valtaosa alle viidellätoista eurosella. Mitäs tykkäätte: ovatko värimaailma ja kuosit turhan hurjia vai onko niissä ehtaa kesäistä biitsimeininkiä? (Itse kallistun jälkimmäiselle kannalle.)

SEURAA BLOGIA: BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Reissuressi remissioon Revontulessa

Olen ajanut (tai noh, istunut auton kyydissä) Revontulen lomakeskuksen ja sen edeltäjän Hankamotellin ohi varmaan reippaat satakunta kertaa elämäni aikana. Viime vuosina olen kiinnittänyt huomiota aivan ysitien varressa kurkistelevaan golfkenttään, mutta unohtanut sen saman tien matkan jatkuessa. Samoin käy harmittavan monille matkan varrella oleville pienille huoltoasemille, käsityökaupoille, kotieläintiloille ja museoille.

Säännöllisestä Keski-Suomeen ajelemisesta saisikin varmasti enemmän irti, jos malttaisi jäädä tutkiskelemaan tienvarren tarjontaa. Enimmäkseen kuskinani toimivaa miestäni eivät kuitenkaan ylimääräiset pysähdykset innosta. Joten saatuani Revontulesta viestiä, jossa kysyttiin, haluaisimmeko käydä kurkistamassa paikan paremmalla ajalla kuin auton ikkunasta näkyvänä vilahduksena, ylipuhuin vähemmän pysähtymisskeptiset vanhempani rauhoittumaan kotimatkallamme tutustumislomalle.

Perheellämme on pitkä historia kaiken maailman Kisakallioissa ja Kisakeskuksissa lomailemisesta, kiitos nimeltä mainitsemattoman urheiluhullun vanhempamme. Pari lasta on tainnut periä reippailugeenejä, sillä veljeni sulloivat laukkuihinsa tennismailansa tyytyväisinä tajuttuaan että maalaisreissuun saataisiin kerrankin mahdutettua pari peliä tennistä. Itse kävin kopauttelemassa läpi pari kierrosta minigolfia – jopa frisbeegolfkin olisi kiinnostanut, ala-arvoisista heittotaidoistani huolimatta. Lainalenkkareissa tehdyn lenkin (älä kokeile tätä kotona!) kipeyttämä jalka kuitenkin torppasi suurimmat kävelysuunnitelmat.

Pystyin kuitenkin, kenties kiitos tulehduskipulääkkeiden ja sukuun kuuluvan jalkaterapeutin tekemien kineesioteippausten, tallustamaan jonkin verran Revontulen vehreitä tiluksia läpi, halki ja poikki. Suositun golfkentän lisäksi alueelta tuntuisi löytyvän erilaisia mökkejä aittamökeistä loma-asuntoihin, hotellihuoneita sekä saunoja joka lähtöön. Pienimmille lapsille on liikuntapaikkojen lisäksi tekemistä muun muassa pienellä leikkipaikalla touhuamisen ja trampoliinilla hyppimisen muodossa. Järven rantaankin olisimme päässeet uimaan ja saunomaan, tosin juuri toiselta mökiltä lähteneinä ja tihkusateen lamauttamina päätimme käyttää mökin omaa saunaa ja lössähtää sitten sohvalle katsomaan illan jalkapallopelejä.

Kävimme myös keilaamassa alueelle hiljattain valmistuneessa keilahallissa ja syömässä keilahallin tiloissa sijaitsevassa Bowling Dinerissa. Äitini kanasalaattia lukuunottamatta jokaisen seurueemme jäsenen nenän eteen kannettiin burgerit, jotka katosivat hampurilaisista viehättyneisiin nassuihimme varsin vauhdikkaasti. Lasta tosin kiinnosti vähän liiankin kanssa ateriaan kuuluva pahvinen auto, jossa ranskalaiset ja lasten hampurilainen toimitettiin. Keilahallin ravintolassa oli kokonaisuutena mukava tunnelma, jonne koin kiharrettuine otsatukkineni ja pin-up-tyylisine mekkoineni sopivani varsin hauskasti sekaan. Sisustus, musiikki ja tuoksut olivat sekoitus 50-lukua, jenkkityyliä ja poliisisarjoista tuttua lounasruokalaestetiikkaa grillisiipineen ja omenapiirakoineen.

Jos perheestämme löytyisi golfaaja, voisin kuvitella itseni golfmatkailemassa Revontulessa, sillä ulkopuuhaa löytyisi moneen lähtöön eikä koko paikka pyöri vain golfharrastuksen ympärillä. (En silti kadehdi golffaajaperheenjäseniensä perään huokailevien osaa, jos nikseen tulee!) Revontulen sijainti on hyvä myös moneen Jyväskylän alueen lapsiperhekohteeseen kuten Nokkakiveen ja Peukkulaan nähden. Tämän kesän Asuntomessujen aluetta unohtamatta. Paikka sopii hyvin myös pitkää matkaa ajaville yöpymis- ja vetreytymispaikaksi.

Kivointa kokemuksessamme oli kuitenkin Revontulen henkilökunnan tarjoama kiireetön ja iloinen vastaanotto paikan esittelyineen ja rupatteluineen. Tällaiset kohtaamiset muistuttavat hyvin konkreettisesti siitä, että siinä missä suurille hotelli- ja kylpyläketjuillekin on varmasti paikkansa, kotimaisia, maakuntien perheyrityksiä on mielestäni tärkeää tuoda esille vaihtoehtoisina lomakohteina. Yrittäminen ja tulevaisuuteen katsovat tekijät pitävät myös ympäröivän alueen elävämpänä ja maaseudulla suuren osan lapsuuden kesistä polviani ruvenneena silllä on minulle merkitystä.